Polttopuiden polttaminen erilaisissa tulisijoissa on suurimmalle osalle meistä tuttua hommaa. On kyse sitten saunan lämmittämisestä mökillä tai takan- ja uunin lämmittämisestä omakotitalossa.
Vaikka asia saattaa tuntua yksinkertaiselta, oikeat käytännöt polttopuiden valinnassa, kuivauksessa ja polttamisessa voivat tehdä suuren eron niin palamisen tehokkuuden kuin siitä muodostuvan savun määrän kannalta. Käymme tässä läpi joitakin polttopuiden valintaan, kuivausmenetelmiin sekä polttamiseen liittyviä käytäntöjä, jotta voit nauttia turvallisesta ja tehokkaasta lämmityksestä.
Mitkä puulajit soveltuvat parhaiten lämmittämiseen?
Polttopuiden valinta vaikuttaa polttamisen tehokkuuteen ja tulisijan kuntoon. Koivu on polttopuista yksi suosituimmista puulajeista. Kuusi ja mänty ovat myöskin paljon käytettyjä. Haapaa ja leppää sekä muita lehtipuita käytetään myös riippuen saatavuudesta.
- Koivu on suosittu valinta sen hyvän palamisen sekä siitä saatavan suuren lämpöarvon vuoksi. Koivupuu palaa kuumana ja muodostaa hyvän hiilloksen mutta sen tuohi voi aiheuttaa nokeentumista hormeihin. Koivun tuohen polttamista kannattaa siksi vähentää, jos käyttää tulisijaa usein tai huolehtia vastaavasti riittävän tiheästä nuohouksesta. Sekapuiden polttaminen silloin tällöin auttaa myös noen vähentämisessä. Koivu on puulajina paras lämmitysteholtaan 1010 kWh/i-m3.
- Muita vaihtoehtoja takkapuuksi ovat mänty ja kuusi. Mänty palaa kuumalla liekillä mutta ei jätä kovinkaan pitkäaikaista hiillosta. Männyn lämpöarvo on 810 kWh/i-m3. Kuusi kipinöi ja paukkuu polttaessa. Sen kanssa on on oltava tarkkana, jotta välttyy vahingoilta. Kuusi palaa polttopuista puhtaimmin. Kuusen lämpöarvo on 790 kWh/i-m3
- Sekapuun käyttöä voidaan myös suositella koska se on taloudellinen valinta. Sekapuuta käyttäessä kuivuminen ja palaminen voi olla epätasaista verrattuna yksilajisiin polttopuihin.
- Leppä ja haapa on myös hyvä valinta, koska ne palavat tasaisesti ja tuottavat kohtalaisesti lämpöä ilman suurta nokea. Haavan lämpöarvo on 790 kWh/i-m3. Leppää käytetään tyypillisesti myös savusaunoissa sekä lihan- tai kalan savustuksessa sen aromikkaan savun takia. Lepän lämpöarvo on 740 kWh/i-m3.
Hyvän palaamisen edellytys on se, että puu on riittävän kuivaa (kosteus noin 20 %) ja puhdasta sillä märkä tai kostea puu palaa huonosti ja tuottaa enemmän savua. Mitä kuivempaa puuta, sitä suurempi lämpöarvo siitä saadaan. Itä-Suomen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan klapeista puhtaimmin palaa kuusi, sen pienhiukkaspäästöt olivat pienemmät kuin lehtipuiden. Kotimaisten puulajien ominaisuuksissa ei ole suurta eroa toisiinsa nähden kun verrataan lämpöarvoa painoyksikköä kohden (kWh/kg). Koivun suurempi tiheys selittää sen hyvän lämpöarvon.
Sytytys ja tulisijan täyttäminen
- Sytyttäessä on tärkeää, että tuli saa hyvän alun. Yksi toimiva tapa, jota Lars Mytting suosittelee kirjassaan, on niin kutsuttu. ”ylhäältä alaspäin” -sytytys, jossa isommat klapit asetetaan alemmaksi ja pienemmät, kuivemmat puut päälle. Tällöin tuli pääsee etenemään rauhallisesti alaspäin ja puut palaavat tasaisesti. Alta sytyttäessä lämpöä pääsee helposti karkaamaan eikä se kerkeä siirtyä uunin rakenteisiin siksi siis alta sytyttäminen sopii paremmin nuotiolle kuin takkaan.
- Luukulla varustetuissa tulisijoissa klapit voi sytyttää hyvin myös päädystä. Pinoamalla klapit siten, että niiden väliin jää sopivat ilmaraot, saadaan hyvä ilmavirtaus aikaiseksi. Tuohi, sytytyspala tai jokin muu helposti palava sytyke ohjaa kuumat liekit vedon mukana klapeihin ja saa ne syttymään helposti.
- Tulisijaa ei tulisi koskaan täyttää ihan ääriään myöten. On hyvä jättää tilaa ilmankierrolle ja puiden palamiselle. Jos uuni laitetaan liian täyteen, on puun palaminen heikompaa. Puoleen väliin täyttäminen on suositeltavaa, jotta ilma pääsee kiertämään ja klapit palavat tehokkaasti ja puhtaasti.
- Poltettavat puut suositellaan laitettavan takkaan vaakasuunnassa, jotta liekille jää enemmän ilmaa ja tuli palaa tasaisesti puiden pinnalla.
- Talvikaudella on hyvä hyödyntää takkaan sitoutunutta lämpöä lämmityskertojen välillä. Voit latoa puut takkaan jo hyvissä ajoin ennen sytyttämistä. Lämmenneet klapit syttyvät herkästi ja lämmin hormi vetää hyvin.
Savupellin käyttö ja ilmanvaihto
- Savupellin ja ilmanvaihdon hallinta on keskeistä hyvän palamisen kannalta. Savupellin säätämisellä vaikutetaan siihen, kuinka nopeasti ja tehokkaasti puut palavat.
- Savupeltiä ei kannata pienentää liikaa, sillä se rajoittaa osaltaan ilman pääsyä tulisijaan. Ilma-aukkojen säädön tulisi olla ensisijainen tapa vaikuttaa palamiseen. Kun ilmanotto on riittävä, puut palavat tasaisesti ja puhtaasti. Jos ilmanotto on liian vähäistä se herkästi johtaa puun huonoon palamiseen ja voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa vaarallista häkää.
- Kun hiillos ei ole enää punainen, niin on aika sulkea savupelti. Tällä estetään häkää pääsemästä takaisin huoneistoon. Jos savupelti suljetaan liian aikaisin, häkää voi kerääntyä tulisijaan ja levitä sieltä huoneistoon.
Lämmittämisen tehokkuus ja tulisijan huolto
Puulla lämmittämiseen kuuluu myös säännöllinen tulisijan huolto. Hyvin hoidettu ja puhdas tulisija on edellytys puun hyvälle palamiselle. Puhtaassa tulisijassa polttaminen tuottaa enemmän lämpöä ja parantaa hyötysuhdetta.
- Savuhormin säännöllinen nuohous on tärkeää, sillä hormiin kerääntyy nokea joka voi haitata ilmavirran kulkua ja estää puun tehokasta palamista. Nuohoaminen vähentää myös oleellisesti hormipalon riskiä.
- Muista tarkista säännöllisesti, että tulisijan osat kuten luukku ja tiivisteet ovat kunnossa. Viallinen luukku vähentää polttamisen tehokkuutta ja voi päästää savua sisälle. Hyvin sulkeutuva luukku suojaa kipinöiltä.